Vesivoiman tuottamat päästöt
Vesivoimaa pidetään lähes päästöttömänä energiantuotantomuotona, sillä se ei tuota olleenkaan välittömiä päästöjä, eli puhutaan siis ekologisesta ja ympäristöön positiivisesti vaikuttavasta energiantuotantomuodosta. Vesivoimasta luontoon, eli ilmakehään vapautuu välillisesti hyvin pieniä määriä hiilidioksidipäästöjä, jotka ovat todella vähäisiä fossiilisiin polttoaineisiin nähden.
Tutkijat ovat tulleet johtopäätökseen, jonka mukaan vesivoiman käytön aiheuttamat hiilidioksidipäästöt kuormittavat ympäristöä suunnilleen 30–60 kertaa vähemmän kuin fossiilisten energiamuotojen käyttäminen.
Trooppisilla alueilla vesivoiman tuottamat päästöt ovat muuta maailmaa suuremmat, sillä
alueella esiintyvä kasvimateriaali hajoaa niin sanotusti paikallaan olevan veden alla anaerobisessa eli täysin hapettomassa tilassa. Tuloksena syntyy metaanikaasuja ja hiilidioksidia.
Metaanilla on ilmastoa tehokkaasti lämmittävä vaikutus, joka puolestaan voimistaa osaltaan kasvihuoneilmiön syntymistä ja etenemistä. Vesivoiman tuottamista välillisistä päästöistä on usein kuitenkin jätetty trooppisilla alueilla esiintyvät metaanipäästöt pois, sillä muuhun maailmaan verrattuna trooppisilla alueilla esiintyvät päästöt ovat vaikutuksiltaan hyvin pieniä.
Maailman patokomissio tekee vuosittain erilaisia raportteja sähkön tuotantoon käytettävistä tekojärvistä. Raporttien mukaan kaikki ne padot, joiden sähköntuotanto on pieni patoaltaan pinta-alaan nähden ovat verrattavissa fossiilisten polttoaineiden tuottamiin päästöihin. Puhutaan siis altaista, joiden tuotanto on alle 100 wattia neliömetriä kohden. Kyseisiltä alueilta ei useinkaan korjata lojuvia puunrunkoja pois, vaan alue on niin sanotusti luonnon omassa tilassa tekojärveä ja patoaltaita lukuunottamatta. Kasvihuonekaasupäästöjä ehkäistään usein raivaamalla tekoaltaiden alle jääneitä metsiköitä. Vesivoima vaikuttaa vähentävästi kalakantoihin ja monien virtauksien mukana 
liikkuu orgaanista ainesta, joka saattaa jäädä paikoilleen alentamaan pysyvästi veden omaa happipitoisuutta.
Vesivoiman ympäristömerkitseminen
Vesivoima ympäristömerkitään kaikkialla maailmassa. Suomessa energiaa merkitsevä ympäristömerkki Ekoenergia ei milloinkaan sertifioi niitä vesivoimalaitoksia, joihin ei ole toimivaa kalatietä. Ympäristömerkkiä ei anneta ollenkaan vuoden 2012 jälkeen rakennetuille voimalaitoksille, padoille, pengerryksille eikä kanavoinneille.
Ekoenergiamerkki myönnetään kuitenkin silloin jos vaaditun kalatien rakentamisesta ei huomata olevan mitään todellista hyötyä vaelluskalakannoille. Kalaistutukset eivät kuitenkaan aina pelkästään riitä, vaan joissakin tapauksissa voimalaitoksen omistajan pitää keskittyä vesivoimaloiden aheuttamiin mahdollisiin haitallisiin ympäristövaikutuksiin. Ekoenergiamerkin takana ovat Suomen luonnonsuojeluliitto ja 34 muuta eurooppalaista ympäristöjärjestöä.
Käytännössä kaikkien vesivoimaloiden omistajien pitää ennallistaa olemassa olevat vesiekosysteemit ja parantaa näin monien lajien omia luontaisia elinympäristöjä uusine mahdollisuuksineen.
Maailman suurimmat voimalaitospadot
Maailmassa on paljon vesivoimaa tuottavia hyvin huollettuja patoja
ja vesivoimaloita. Tunnetuimpia ovat seuraavat:
Kolmen rotkon pato Kiina, maksimiteho: 22 500 MW
Itaipun pato Paraguayn ja Brasilian rajalla: 14 000 MW
Guri Venezuela: 10 200 MW
Šušenskaja, Venäjä: 6 721 MW
Krasnojarskin vesivoimalaitos, Venäjä: 6 000 MW
Volgan vesivoimalaitos, Venäjä: 2 592,5 MW
Assuanin pato ja Nasserinjärvi (6 000 neliökilometriä) Egyptissä: 2 100 MW
Grande Dixence -pato Sveitsin Valais’ssa: neljä voimalaitosta, yhteensä 2 064 MW
Hooverin pato Yhdysvalloissa
Energiayhtiö China Treen omistama Kolmen solan pato Kiinassa